Luovutetut alueet -romaanin päähenkilöt joutuivat lopulta lähtemään evakkoon evakkojen jaloista.
Kirjailija Hannu Niklanderin uutuusromaani ”Luovutetut alueet” jatkaa Niklanderin isän Weion elämäntarinaan perustuvaa Loivaa alamäkeä -sarjaa.
Sarjan kolmannessa itsenäisessä osassa eletään jatkosodan jälkeistä jälleenrakennuksen ja tulevaisuuteen katsomisen aikaa, joka vaatii kaikilta paitsi sopeutumista, myös uhrauksia.
Karkkilalalais-vihtiläisen kirjailijan Hannu Niklanderin vanhempien Weion ja Maija-Liisan seesteinen maalaisarki Mäntsälässä alkaa murentua hehtaari hehtaarilta ja yhteiset haaveet perhe-elämästä talollisina on pakko unohtaa, kun sotaa paenneet tarvitsevat uusia koteja.
Luovutetut alueet eivät jää taakse vain Karjalassa, vaan Mäntsälän rantamaisema vaihtuu kaksioon Käpylässä.
Vuosien 1945-1950 elämää pula-ajan Suomessa avartavassa romaanissa paneudutaan jälleenrakentamiseen siirtokarjalaisten asuttamisen kautta.
– Se oli kollektiivinen trauma, myös karjalaisia vastaanottaneelle väestölle. Tämä puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle, Niklander summaa.
Maanlunastustoimikunnat, myös maananastustoimikunniksi paikoitellen kutsutut, tekivät työtään haasteellisissa olosuhteissa.
– Tämä romaani on tavallaan tarina vahingon kierrättämisestä, kirjailija luonnehtii.
Siirtokarjalaisten kanssa samassa asemassa olivat esimerkiksi Sallasta ja Porkkalasta poistumaan joutuneet.
Teoksen esittelytilaisuudessa Hannu Niklander kertoi sotaa seuranneista vuosista, jolloin maanluovutuksiin sopivan kokoisia maatilojen kokoa yritettiin säilyttää muun muassa ennakkoperintöjen ja lahjoitusten avulla.
Samalla kirjailija muistutti, että siirtokarjalaisten asuttamisen jälkeen kului parisen vuosikymmentä maaltapaon alkamiseen.
Yhteiselo kantaväestön ja siirtokarjalaisten välillä oli Niklanderin mukaan ajoittain haasteellista.
– Uudistilalle eivät aina tulleet tilan lopulliset karjalaiset asukkaat ja esimerkiksi teiden varsilla olleista kiviaidoista otettiin rakennusmateriaalia.
Kirjailija terävöittää, että maastonähtävyydet ovat osa paikkakunnalla pitkään asuneiden identiteettiä. Riitoja syntyi.
Luovutetut alueet -romaanin päähenkilöt joutuivat lopulta lähtemään evakkoon evakkojen jaloista.
– Vanhempien tila nimeltään Järvelä oli Weion ennakkoperintö. Siirtokarjalaisia asutettaessa se tila pilkottiin niin pieniin osiin, että maanviljelys ei enää kannattanut.
Samalla Hannu Niklander havahduttaa pohtimaan sitäkin, että siirtokarjalaisten kanssa samassa asemassa olivat esimerkiksi Sallasta ja Porkkalasta poistumaan joutuneet.
Romaanin esittelytilaisuuden juontanut Kustannusliike Robustoksen Heikki Savola luonnehti Niklanderin romaania tavattoman ajankohtaiseksi.
Romaanin kirjoittamista edeltänyt tutkimus- ja selvitystyö avasi Hannu Niklanderille uusia näkymiä isästään.
– On pidettävä erillään antisankari ja todellinen henkilö. Romaanissa kirjailijan pitäisi olla kaikkien henkilöidensä puolella.
Esittelytilaisuudessa Niklander luki otteita romaanistaan – muun muassa kohdan, jossa tilan verannan ikkuna rikottiin.
– Idylli särkyi. Pula-aika oli ikkunalasinkin saaminen vaikeata.
Romaani päättyy kohtaukseen, jossa Weio Niklander sulkee Järvelän oven. Elämä jatkuu kaksiossa Käpylässä, jossa vaimo aloittaa työskentelyn terveydenhoitoalalla.
– Kodista on jouduttu luopumaan todella syystä. Tämä romaani kuvaa yhtä niistä, vuonna 1951 syntynyt Hannu Niklander avaa.
Nyt hän on kirjoittanut isänsä vaiheista kolme romaania – Nuoriherra, Tyhjää toimittamassa ja Luovutetut alueet.
– Ajattelin, että vielä yhden osan kirjoittaisin!