Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Valokuvaaja Satu Mali oli herkkä, kiltti ja poikamainen lapsi, joka tykkäsi leikkiä yksin

Minä lapsena -sarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan. Vuorossa on valokuvaaja Satu Mali.

Synnyin Iisalmessa syyskuussa vuonna 1979.

Perheeseeni kuuluivat isoveli Toni, joka on kolme vuotta minua vanhempi sekä äiti ja isä.

Kävin alakoulun Iisalmen Kangaslammin ala-asteella, missä sittemmin lukion jälkeen kävin vuoden ajan kouluavustajana ja opettajan sijaisena työskentelemässä.

Yläkouluni kävin Iisalmessa Kauppis-Heikin koulussa.

Olin lapsena tosi herkkä, kiltti ja poikamainen. Tykkäsin leikkiä yksin.

Pärjäsin myös isoveljeni ja hänen kavereiden leikeissä.

Usein leikit olivat Rambo-, Ninja- tai pyssyleikkejä. Länkkäri - ja inkkari -leikkejä, veljeni mukaan.

Rakastin eläimiä ja meillä olikin lapsuudenkodissa paljon eri lemmikkejä: koiria, undulaatteja, gerbiilejä ja akvaario.

Teininä minulla oli sitten ihan oma sarja muita lemmikkejä, muun muassa norsunokkakala.

Muistan, kuinka alakouluikäisenä olin aina isälleni suuttunut ja puhumaton, koska meidän varastossa oli milloin mikäkin eläin riippumassa metsästyksen jäljiltä.

Eläimet olivat jo tuolloin pikkutyttönä minulle erityisen tärkeitä.

Rakastin myös voimistelua ja kilpailemista.

Kisasimme vuosittain suomenmestaruuskisoissa rytmisessä voimistelussa ja telinevoimistelukisoissa.

Rytmisessä voimistelussa tulimme joukkueena parhaimmillaan 3. sijalle SM-kisoissa.

Lapsuudesta on jäänyt mieleeni etenkin epävarmuus vanhempien töitä kohtaan. Lama-aika, joka oli masentava.

Paljon oli myös hyviä asioita.

Olimme kaikki viikonloput ja lomat sukuloimassa, mökeillä tai serkuilla.

Suku oli iso, läheinen ja sukulaisten kanssa nähtiin päivittäin.

Meidän kodissa ovet olivat aina auki ja sukulaisia tuli ilmoittamatta sisään ja kahvipannu oli aina kuumana.

Muistan myös sen, että vaikka taloudellinen tilanne oli hankala, niin sain silti uuden pianon kun aloitin musiikkikoulun. Veljeni sai lokariauton.

Harrastuksista ei tingitty, vaikka raha ja työt oli välillä tiukassa.