Minä lapsena -sarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan. Vuorossa on tanssinopettaja Satu Suomi.
Synnyin Jorvin sairaalassa 30.6.1978. Olen alkuperäinen vihtiläinen ja asunut vain kaksi kuukautta virallisesti toisella paikkakunnalla. Synnyin maatalon tyttäreksi. Perheeseeni kuuluivat isä, äiti ja isoveli Pasi. Perheeseemme kuului myös kehitysvammainen setäni, joten olen oppinut kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta pienestä pitäen. Isovanhemmat, tätini ja enoni perheineen asuivat myös melko lähellä meitä ja lähisuku onkin minulle rakas.
Alakoulun kävin Olkkalan ala-asteella. Koulun aloittaminen oli jännittävää ja muistan, että kodista irtautuminen oli minulle vaikeaa. Yläkoulun kävin Vihdin Kirkonkylällä kuten myös lukion.
Sisäisessä maailmassani olin melko epävarma ja arka. Kun muistelen toimintaani monissa uusissa tilanteissa, olen kuitenkin ollut aika rohkea ja toimintaan tarttuva. Vanhempani kuvailevat minun olleen vilkas, nauravainen, äkkinäinen liikkeissäni ja äkkipikainen tunnereaktioissani. Olin myös hienohelma. Olen rakastanut pienestä asti koruja, korkokenkiä ja vaatteita.
Kun äiti ja isä olivat navetassa, minä laitoin Jamppa Tuomisen soimaan ja tanssin olohuoneessa. Barbeilla leikkiminen oli myös hyvin mieluista. Tykkäsin myös hiihtää, laskea mäkeä ja luistella vaikka muuten en ehkä ollut kovin innokas lapsi leikkimään ulkona.
Lapsuuteni oli turvallinen, onnellinen, rauhallinen ja vakaa. Työnteko oli maatalossa osa jokaista päivää. Aloin harrastaa vasta kymmenvuotiaana, kun Tanssiurheiluseura Vihdin Quickstep perustettiin. Aloitin kilpatanssin ja sillä tiellä olen edelleen. Toimin tanssinopettajana ja tuomarina sekä seuran sihteerinä. Olen hoitovapaalla päiväkodinjohtajan virasta.