Vihdin lukiossa jatkuu tänä lukuvuonna kaksi EU-rahoitteista Erasmus-projektia: ”Arts Now and Before”, jota Vihdin lukio koordinoi, sekä ”The Future belongs to the Old”, jonka koordinaattorina toimii koulu Puolasta. Projektitöihin liittyen on tapaamisia eri osallistujakouluissa.
– Lokakuussa oli vuorossa Balatan koulu Ranskan Guayanassa, Etelä-Amerikassa, ja kyseessä jälkimmäinen projekti. Matkalla oli mukana neljä opiskelijaa ja kolme opettajaa Vihdin lukiosta. Muut osallistujat isäntien lisäksi olivat Italiasta, Sisiliasta, Portugalin Azoreilta, Alankomaista ja Puolasta, kertoo lehtori Iina Leván, Erasmus-projektien vastaava koordinoija Vihdin lukiossa.
– Marraskuussa taideprojekti kokoontui Schweriniin, Saksaan. Ja tammikuussa on meidän vuoromme isännöidä.
Pimeän tultua jatkoimme jokea eteenpäin etsien kaimaanialligaattoreiden kiiluvia keltaisia silmiä.
Vihdin lukion opiskelija Emma Reinikainen kirjoitti opiskelijoiden mietteitä Balatan tapaamisesta:
– Vuorokauden kestänyt matkamme päättyi hohkavan lämmön iskiessä kasvoille kävellessämme ulos lentokentältä Cayennessa, Ranskan merentakaisessa departementissa Ranskan Guayanassa.
– Kohteessa asuimme paikallisissa perheissä, ja päivisin oli yhteistä ohjelmaa. Pääsimme muun muassa vierailemaan kulttuuri- ja taidemuseossa, Guayanan avaruuskeskuksessa sekä rakettien laukaisualustalla, jesuiittamunkkien vuosisatojen vanhan suurtilan raunioilla sekä vaeltamaan Amazonin viidakossa. Tutustuimme myös paikalliseen kouluun sekä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin, sekä saimme uutta näkemystä niin maailmasta, erilaisista eurooppalaisista sosiaalihuoltojärjestelmistä ja projektin teeman mukaisista aktiviteeteista kuin elämästä Etelä-Amerikan mantereella päiväntasaajan auringon alla.
Viikon kohokohta uusien ystävyyssuhteiden lisäksi oli reissu Amazonin viidakkoalueen Kaw-joelle, jossa auringon laskiessa horisonttiin matkasimme veneillä joen kulmassa nököttävälle puiselle hotellialukselle.
– Pimeän tultua jatkoimme jokea eteenpäin etsien kaimaanialligaattoreiden kiiluvia keltaisia silmiä. Suomalaisille jo itsessään kaimaanien läsnäolo oli jännittävää, mutta kokemuksesta tuli unohtumaton viimeistään kun reissun vetäjä nappasi paljain käsin metrin mittaisen otuksen vedestä ja piteli sitä rauhallisesti käsissään kuin omaa lastaan. Loppuyön nukuimme hiljakseen värikkäiden hyttysverkkojen alla riippumattojen syleilyssä.
– Ranskan Guayanasta palattuamme koto-Suomi oli kylmä ja harmaa, mutta viikon jälkeen painostavassa helteessä se ei tuntunut niin masentavalta, Emma Reinikainen kirjoitti.
