Nummelan työväentalo Rientolassa viriää vilkas keskustelu, kun Tapio Häikiö, 83, Pekka Inkinen, 80, Pirkko Lintuluoto, 80, ja Sirkka Hagman, 82, pohtivat millaista oli sähkönkäyttö heidän lapsuudessaan.
Perspektiiviä löytyy, kun miettii miten riippuvainen koko yhteiskunta on nyt sähköstä ja miten mahdolliset sähkökatkot saattavat lamaannuttaa monet toiminnot, jos katkoihin ei ajoissa varauduta.
– Lapsuudessamme yhteiskunta ei ollut riippuvainen sähköstä. Sähköä ei käytetty pölynimureihin, pyykin pesemiseen, jääkaappeihin eikä muihin kodinkoneisiin. Tietotekniikkaa ei ollut, Häikiö toteaa.
– Sähköä käytettiin vain valoon. Sähkö oli kallista ja sitä käytettiin säästeliäästi, muut komppaavat.
Jääkaapin virkaa esimerkiksi hoitivat isot jääpalat, joita saatiin läheisistä vesistöistä talvella. Jääpalat laitettiin sahanpuruihin, jossa niitä säilytettiin kunnes käytölle tuli tarvetta.
Nelikon lapsuutta varjostivat Suomen sodat vuosina 1939 – 1945. He muistavat niukkuuden, pelonkin.
Sirkka Hagman on syntynyt evakossa. Hän joutui perheineen kahteen otteeseen evakkoon sotien aikana.
Äidillä paloi päre suussa, kun hän lypsi lehmiä.
Sirkka Hagman
Myöhemmin terapiassa on tullut esille traumaattisia kokemuksia liittyen saksalaisiin sotilaisiin. Pieni lapsi ei muistanut kokemuksia tietoisessa mielessä.
Ennen sähköä askareita toimitettiin Petromaxin kaasulampun valossa. Karbidilampun eli asetyleenilampun haju on jättänyt muistijäljen. Karbidilamppu oli valaisin, jolla saatiin aikaan öljylamppua kirkkaampi ja tasaisempi valo.
– Lampussa poltettiin eräänlaista sukkaa, johon äiti kielsi koskemasta. Koskin kuitenkin ja koko sukka mureni, Pekka Inkinen naurahtaa.
Lintuluoto kertoo, että he saivat kotiinsa sähköt vuonna 1942.
– Isä ja äiti rakensivat taloa sodan jälkeen. Uutelaan saimme sähköt vuonna 1942. Isän kotipaikka oli valtion virkatalo, jossa oli sähköt. Kotimme lohkottiin tuosta tontista ja siksi sähköt tulivat meille varmasti aikaisemmin kuin yleisesti ottaen.
Sähköä käytettiin säännöstellen ja tuvassa oli vain yksi lamppu, joka paloi sähköllä.
– Isä oli nuuka sähköstä ja sammutti valon aina lähtiessään ulos, vaikka me muut teimme käsitöitä, Lintuluoto kertoo.
Ulkona valoja ei ollut. Matka huussiin tai savusaunaan oli pimeällä lapsen mielestä jännittävä.
– Ulkohuussiin juostiin ja pelättiin, Inkinen naurahtaa.
Hagman muistaa miten hänen äitinsä on kertonut, että lehmiä lypsettiin päreen valossa:
– Äidillä paloi päre suussa, kun hän lypsi lehmiä. Näin hän kertoi. Tuolloin ei juuri ollut mukavuuksia.
Omiin sota-ajan kokemuksiin pohjautuen nelikko muistuttaa, että Suomessa olisi nyt vaikea talvi sähkönkäytön osalta, jos Ukraina olisi sortunut Venäjän hyökkäyssodan alla.
– Siinä tapauksessa Venäjä olisi jatkanut etenemistä muihin maihin, Häikiö arvioi.