Jari Kyllönen on kokenut huumepoliisi. Kotoa Jokikunnalta on 68 kilometriä työpaikalle Pasilaan.
– Varmaan kaikki poliisit ajattelevat, että osuisipa omalle kohdalle. En tiedä onko sanoja, joilla voisin kertoa miten paljon arvostan tätä huomionosoitusta. Vuoden poliisi -titteli olisi voitu myöntää monelle muullekin tuntemalleni ammattilaiselle. Olen kiitollinen!
Vuoden poliisiksi 2022 valittu rikosylikonstaapeli ja ryhmänjohtaja Jari Kyllönen, 51, on kokenut huumepoliisi. Hän on toiminut huumausainerikosten tutkinnassa eri tehtävissä yli 20 vuotta – ensin Espoon kihlakunnan poliisilaitoksessa ja vuodesta 2001 lähtien Helsingin poliisilaitoksessa.
Vihtiläinen Kyllönen on ollut kaksi vuotta.
Vihdin, Karkkilan tai Lohjan huumetilanne ei eroa Helsingin tilanteesta. Ongelmat ovat samankaltaiset: käyttäjiä on paljon ja aineita liikkuu. On kannabista, amfetamiinia, kokaiinia ja bentsodiatsepiineja – samoja aineita kuin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, sanoo Jari Kyllönen.
Vuoden poliisi -valinnan perusteluiden mukaan hänellä on erinomainen kuva huumausaineiden määrästä, laadusta, markkinasta, käyttäjistä ja katukaupasta pääkaupunkiseudulla. Koronapandemian toivottiin vähentävän huumeongelmaa, mutta kävi päin vastoin.
– Tavara liikkui ja tilanne paheni. Käyttäjät ovat entistä huonokuntoisempia, ja trendi jatkuu edelleen.
Bentsodiatsepiinit, lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut rauhoittavat lääkkeet, ilmestyivät katukauppaan ennen pandemiaa.
– Se oli mullistavaa. Nuorisolla on varaa ostaa niitä kadulta tai pimeästä verkosta, postitse kotiin kannettuna.
Persoonana pidetty, kokonaisvaltainen lähestymistapa työhön.
Vuoden poliisi -valitsijat
Suomalainen päihteiden käyttäjä on sekakäyttäjä, joka käyttää päihteitä alkoholista pillereihin ja muihin huumausaineisiin asti.
– Seurauksena ovat myrkytykset ja huumekuolemien yleistyminen. Koskaan ei voi tietää miten eri aineet reagoivat keskenään, tai mitä ostettu pilleri oikeasti sisältää.
Irti Huumeista ry:n toiminnassa Kyllönen on ollut mukana viitisen vuotta. Varapuheenjohtaja hän on kolmatta vuotta.
– Irti Huumeista ry auttaa käyttäjien läheisiä, mikä on lähellä sydäntäni. Virkatyössä huomasin, että läheisillä on tarve puhua, mutta poliisina ei ollut aikaa kuunnella heitä. Vapaaehtoistyössä lähinnä kuuntelen ja annan tukea. Siitä tulee itselle hyvä mieli. Ja varmaan se on tehnyt minusta paremman ihmisenä. Olen saamapuolella, miettii Kyllönen.
Irti Huumeista ry:n kanssa Kyllönen yritti käynnistää vertaistukiryhmää vihtiläisille ja karkkilalaisille huumeidenkäyttäjien omaisille.
– Ryhmää yritettiin perustaa Karkkilaan, mutta se ei oikein mennyt läpi omaisille. Olisiko se pitänyt perustaa Nummelaan? Ehkä yritämme vielä uudestaan.
Vihtiin Jari ja Anette Kyllönen muuttivat Helsingistä. Omakotitalo oli pitkäaikainen haave ja Vihti "musta aukko", josta Kyllöset eivät tunteneet ketään. Sitten Jokikunnalta löytyi vuonna 2007 rakennettu omakotitalo, joka tuntui kodilta heti ensi käynnillä. Mukana muutti kolme koiraa, mutta nyt karvakuonoja on enää yksi.
– Olemme viihtyneet loistavasti. Asumismukavuus Jokikunnalla on huippua: oma rauha puolen hehtaarin tontilla ja mukavat naapurit. Ja naapuriapua täällä annetaan.
Jari ja Anette ovat olleet yhdessä kymmenisen vuotta. Anettekin on töissä Helsingin poliisilaitoksessa, sen materiaalihankinnassa.
Vuoden poliisi -tittelin tuoma edustaminen on uutta. Kyllöset olivat kutsuvieraina tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla. Aiemmin Jari Kyllönen on ollut neljä kertaa töissä Linnan juhlissa, sisäturvassa.
Huumausainerikosten tutkinnan päivittäisjohtaminen on Jari Kyllösen työtä.
– Ryhmämme kirjavahvuus on minä plus kuusi tutkijaa, mutta nyt lisäkseni on neljä tutkijaa.
Kyllösen johtama ryhmä tutkii vuosittain satoja huumausainerikoksia ja kymmeniä törkeitä huumausainerikoksia. Esitutkinnat tehdään tiiviissä yhteistyössä poliisin ja tullin eri viranomaisten kanssa.
Kyllösen ryhmä ei ole niin sanottu paljastava ryhmä, mutta hän teki paljastavaa työtä 20 vuotta.
– Se oli mielenkiintoista, mutta raskasta. Kun minut vuonna 2018 siirrettiin ryhmänjohtajaksi, alkoi säännöllisen työajan myötä olla sosiaalista elämääkin. Olen tyytyväinen, ei ole ikävä valvottuja öitä.
Valkolakin jälkeen Kyllönen haaveili sotilasurasta, muttei päässyt kadettikouluun. Siskojensa kannustamana hän lähti opiskelemaan psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, mutta puolentoista vuoden jälkeen pyrki poliisikouluun – ja pääsi.
– Sillä tiellä olen. Päivääkään en ole katunut. Joka päivä on erilainen ja työ mielenkiintoista. Olen sosiaalinen tyyppi, ja saan olla ihmisten kanssa tekemisissä.