Synnyin Pohjois-Pohjanmaalla Oulaisissa vuonna 1988. Kotitalomme sijaitsi keskellä metsää kaukana kaikesta. Lapsuuden muistikuvat ja leikit tiivistyvätkin paljon luonnon ympärille.
Perheeseen kuului isosisko, isoveli ja vanhempani. Lähipiirissä oli myös mummoni, jonka luo mentiin monesti käymään. Eläimiä meillä oli vuosien varrella monenmoisia; kissoja, koiria, kilpikonnia, kesäisin parit lampaat, hanhet ja kumppanit.
Ala-asteen kävin Jauhinkankaan koulussa ja ylä-asteen Oulaisten keskustan yläkoululla. Yläkoululle ja keskustaan oli kotitaloltamme matkaa noin viisi kilometriä. Se matka taitettiin talvellakin melkein aina polkupyörällä. Polkupyörä muistuu mieleen lapsuudesta välttämättömänä kulkupelinä. Sillä mentiin kouluun, kaverille, mummolle ja hakemaan vuokraleffoja kioskilta.
Pienenä olin tarinoiden mukaan aina iloinen ja hymy suussa. Olin myös niin sanotusti helppo lapsi, ongelmia en pahemmin aiheuttanut. Edes teini-iässä en ollut ongelmallinen, siinä iässä sulkeuduin paljolti omien mielenkiinnon kohteiden pariin ja en kaivannut erityistä huomiota. Jossain vaiheessa kasvatin pitkät hiukset, kuuntelin raskasta musiikkia ja pukeuduin mustiin. Mustiin pukeutuminen ja paljolti myös raskas musiikki unohtui, mutta hiukset ovat vieläkin päässä.
Lapsuudessa leikit tapahtuivat paljon pihalla ja metsässä. Jos jalkapallokavereita ei saanut paikalle, saattoi samoilla metsissä päivän. Jossain vaiheessa löysin myös lukemisen ja erityisesti fantasiakirjallisuuden. Ala-asteella käteeni osui Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ja sen taianomainen maailma. Kirjastosta muotoutui paikka joista näitä lukemattomia eri maailmoja löytyi. Tästä lapsuuden herätyksestä tuli lopulta myös ammatti kirjastotyön muodossa. Lukion jälkeen menin suoraan opiskelemaan kirjastoalaa Oulun yliopistoon ja niitä töitä olen nyt kymmenen vuotta tehnyt. Myös videopelaaminen ja elokuvat olivat tärkeä osa lapsuutta. 2000-luvun vaihteen pelien ja elokuvien kultakausi on jättänyt lukemattomia muistijälkiä ja kokemuksia. Yksi nuoruuden hairahdus joka on säilynyt myös aikuisiälle on moottoripyöräily. Isäni opetti minut ajelemaan custom-pyörillä, nykyään alla on tietysti Harley Davidson.
Nykyään voi ajatella kuinka murrosaikaa oma lapsuus oli. Pienen paikkakunnan maaseudun rauhassa sai elää melkoisen yksinkertaista ja turvallista lapsuutta. Internetin ja älylaitteiden tuleminen iski päälle 2000-luvulla, se muutti radikaalisti myös lasten elämää. 1990-luvun lapsena soiteltiin toisille lankapuhelimella, jossain vaiheessa saatiin käteen ensimmäiset nokialaiset matopeleineen ja kotoa muuttaessa taskussa oli älypuhelin. Oman lapsuuden aikana maailma muuttui melkoisesti.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset ja karkkilalaiset muistelevat lapsuuttaan.