Vihtiläinen Seija Hacklin on ajanut jo 1990-luvulta lähtien Mersullaan, jota hänen ei ollut tarkoitus ostaa ensinkään.
Oli vuosi 1991, kun vihtiläinen Seija Hacklin sai Helsingissä asuvalta ystävältään puhelun. Voisivatkohan Hacklinit ottaa säilytykseen ystävän naapurissa asuvan perheen auton? Perheellä ei ollut autolle käyttöä eikä oikein järkevää säilytyspaikkaakaan.
– Lupasimme ottaa auton hoitoomme tänne, kertoo Seija Hacklin.
Ja niin ystävän naapurin perheen Mersu ajettiin säilytykseen Ojakkalaan Hacklineille – uudenkarheana, suoraan autokaupasta.
Samainen Mersu löytyy Hacklinien autotallista edelleen ja on Seija Hacklinilla säännöllisessä käytössä huolimatta siitä, että Hacklinien ei ollut ensinkään tarkoitus ostaa autoa omakseen.
– Se on alun perin erään suurlähetystön kulttuuriattasean auto, kertoo Hacklin.
Kulttuuriattasea oli ostanut auton Suomeen saapuessaan, mutta oli sitten tullut siihen tulokseen, ettei tarvinnutkaan autoa.
– Lähetystöt saivat ostella verovapaita autoja, mutta se tarkoitti sitä, että auto oli pidettävä kolme vuotta ennen kuin sen sai myydä. Kolmeksi vuodeksi se piti sitten saada jonnekin suojaan.
Kulttuuriattasea asui tuolloin Seija Hacklinin ystävän naapurissa ja tiedusteli ystävältä, josko tämä tietäisi jonkin paikan maalta, jonne auton voisi kärrätä.
Lupasimme ottaa auton hoitoomme.
Seija Hacklin
– Ystäväni sitten soitti minulle, että olisiko meillä jokin liiteri, johon auton voisi tuoda.
Säilytyspaikka löytyi, ja kuraisena itsenäisyyspäivän aattona vuonna 1991 Mersu ajettiin Ojakkalaan.
Kulttuuriattasea perheineen tarvitsi Mersua vain yhden kerran.
– Kesällä 1992 perhe oli sillä lomaretkellä Keski-Euroopassa. Autolla oli sen kesäloman aikana ajettu 16 000 kilometriä, muistelee Hacklin.
Kun kolmen vuoden määräaika tuli täyteen, auto vapautui myyntiä varten.
– Meillä ei ollut pienintäkään aikomusta lunastaa sitä, mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin, että he saivat meidät ylipuhutuksi ja auto jäi meille, nauraa Hacklin.
Hankinta ei osoittautunut huonoksi, vaikka aivan ensimmäiseksi autoon olikin teetettävä melkoinen remontti, sillä kolme vuotta kylmässä autotallissa oli tehnyt erityisesti auton sähköille tuhojaan.
Mersu on palvellut käyttäjäänsä hyvin 1990-luvulta lähtien. Kilometrilukema ei silti päätä huimaa: matkaa on taitettu noin 172 000 kilometriä.
– Se on ollut lähinnä minun kauppakassini, kuvailee Seija Hacklin.
– Vaikka melkein joka päivä olen ajellut pikkumatkoja johonkin suuntaan. Aika hankalaa olisi ollut yhdellä autolla tässä huushollissa. Ei ne kulkemiset satu koskaan samaan suuntaan tai samaan aikaan, hän toteaa.
Mersu on aina ollut Hacklinille mieluinen auto ajaa.
– Se on tietenkin vanhanaikainen eikä siinä ole mitään automaattia missään suunnassa. Meidän jälkeläiset aina nauraa, että tämä on niin jäykkä ja kumma auto ajaa. Mutta siihen on tottunut, kun sillä on jo näin monta vuotta ajanut, kuvailee Hacklin.
– Ja mielestäni se on kaiken lisäksi kaunis.
Autosta luopumista hän ei ole vuosien varrella edes harkinnut.
– Olen tykännyt siitä ja sanonut aina, että ajan sillä niin kauan kuin se kestää. Sitten kun lopetan, se menee paaliin.