Synnyin syyskuussa vuonna 1969 Helsingin Vartiokylässä. Muutimme seuraavana vuotena Vantaan Rajatorppaan uusiin kerrostaloihin. Asuin lapsuusaikani vantaalaisessa lähiössä kolmannessa kerroksessa. Joka talossa, rapussa ja kerroksessa oli samanikäsiä kavereita. Erityisen läheiset olivat B-rapun Taina ja yläkerran Tiina. Olen vanhempieni ainoa lapsi. Perheeseeni kuului äiti, isä ja iso-mummo. Lemmikkeinä oli karkuteille lähtenyt Miku-kissa, jonka perään huudeltiin monta iltaa sekä Roope-niminen kilpikonna.
Kävin ala-asteen (ekan luokan kansakoulua!) Rajatorpan ala-asteella. Ala-asteelta on erityisesti jäänyt mieleen juuri opettajaksi valmistunut luokanopettajamme Ville Valkama. Hän oli sydämellinen ja huolehtiva. Meistä oli siistiä, kun hän ajoi kouluun Ladalla ja takapenkillä oli kitara. Myös erään syvästi uskovaisen opettajan lausahdus ”Pitkäperjantaina sataa aina” tulee joka pääsiäinen mieleen. Ylä-asteen, niin kuin sitä minun kouluaikanani kutsuttiin, kävin Myyrmäen ylä-asteella.
Äitini mukaan en ollut rasavilli enkä viilipytty, vaan ihan tavallinen. Koulussa olin keskinkertainen. Muistan, että koskaan ei ollut tylsää. Avain roikkui kaulassa ja naapurin lasten kanssa oli meno päällä niin kauan kunnes ikkunasta kuului ”Tiina, syömään”. Kerrostaloissa oli jännittäviä kellarikäytäviä, ympäröivä metsä, monenlaisia ihmisiä ja kohtaloita. Oli mukavaa puuhailla myös omia juttuja ja lukea, kun sen taidon oppi.
Sisarusten puute vaivasi minua hieman lapsena, olisin tahtonut isoveljen. Kuvittelin, että isoveljet pitävät pikkusiskojen puolta. Ainoana lapsena olemisessa oli hienoa se, että sain paljon aikaa aikuisten kanssa. Aikaa ei tarvinnut jakaa eikä se tuhrautunut sisarusten välisten riitojen selvittelyyn. Muistelen, että minun kanssani on keskusteltu paljon. Erityisen paljon vietin aikaa isomummoni kanssa. Hänellä oli vahvat näkemykset ja suuri elämänkokemus. Hän oli suuri ihailuni kohde ja pidimme yhtä vuoteen 1999, jolloin hän nukkui pois 99-vuotiaana.
Isäni oli lapsuudessani veneenrakentaja ja innokas purjehtija, niinpä kesäisin vietettiin aikaa merellä. Kesäaikoihin kuului myös matkat mummon saareen Nauvoon sekä lentomatkat Poriin äidin siskon eli Maila-kummitädin ja Sari-serkun luo. Lapsuus loppui vaarin itsemurhaan. Vaarin lähtö oman käden kautta vaikutti kaikkeen, monen läheisen ihmisen elämä kävi sen jälkeen vaikeaksi ja tuskaiseksi.
Minä lapsena -juttusarjassa tutut vihtiläiset ja karkkilalaiset muistelevat lapsuuttaan.