Vihtiläinen Lisa Byland, 85, tietää omakohtaisesti, miten suhtautuminen homoihin ja lesboihin on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Hän itse tuli ulos kaapista 43 vuotta sitten, vuonna 1980. Tuolloin maailma ja suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin oli hyvin toinen.
Sveitsissä syntynyt Byland teki vuonna 1968 lomamatkan Suomen Lappiin. Lapissa hän kohtasi suomalaisen Ritva Kurjen.
– Hänet tavattuani huomasin olevani lesbo. Sisäinen palapelini loksahti paikoilleen.
Vuonna 1969 Byland muutti Helsinkiin tyttöystävänsä Ritvan luokse.
– Silloin olimme siis vielä rikollisia. Homoushan oli Suomen lain mukaan rikos vuoteen 1971 saakka.
1970-80-lukujen taitteessa Bylandista tuli Setan jäsen. Pian sen jälkeen hän tuli ulos kaapista. Hän muistaa tilanteen edelleen elävästi.
– Olimme Setan toimistossa, kun sinne tuli puhelimitse pommiuhkaus. Ajattelin, että jos nyt täytyy kuolla, haluan kuolla rehellisenä ihmisenä. Samana iltana kirjoitin perheelleni kirjeen, missä kerroin avoimesti elämästäni ja seksuaalisesta suuntautumisestani.
Bylandin perhe reagoi hänen viestiinsä hyvin myönteisesti.
Asiat ovat nyt todella paljon paremmin!
– Perheeni oli jo aavistanut, että olen lesbo.
Byland kertoo, että myös hänen esimiehet suhtautuivat asiaan positiivisesti.
– He olivat hienoja ihmisiä. He osoittivat hyväksymistä ystävällisyydellä, joskus myös sanoilla.
Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet Bylandin kaapista ulos tulemiseen yhtä myönteisesti. Muun muassa eräs hänen ystävänsä ilmoitti ettei enää halua jatkaa yhteydenpitoa.
– Myös joidenkin uskovaisten syytökset ja ennusteet kohtalostani todella koskivat, Byland sanoo.
Vuonna 1981 laista poistettiin homouden sairauspykälä.
– Marssimme tuolloin ensimmäistä kertaa Helsingissä Pride-marssissa, jolla tosin tuolloin oli vielä eri nimi. Meitä oli marssimassa 93 henkilöä.
Vuonna 1984 Byland ja Kurki muuttivat Vihtiin. Kurki alkoi käynnistää uudestaan tauolla ollutta sateenkaariyhteisön hengellistä toimintaa. Kurki ja Byland pyörittivät 1980-luvulla Setan kristillistä ja elämänkatsomuksellista piiriä ja käänsivät ”Raamattu ja homoseksuaalisuus” ja ”Uusi testamentti ja homoseksuaalisuus” -vihkoset suomen kielelle.
Byland sanoo, että erityisesti kristillisissä piireissä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen oli tuolloin hyvin jyrkkää.
–Silloin moni oli sitä mieltä, ettei voi olla mahdollista olla sekä kristitty että homo.
– Itse en nähnyt rakkaudessa mitään pahaa tai synnillistä, minusta se oli Jumalan lahja. Olin vain valtavan onnellinen, että olin löytänyt niin ihanan ihmisen.
Byland ja Kurki rekisteröivät parisuhteensa Lohjalla vuonna 2002. Pari sai viettää yhdessä pitkän yhteisen elämän, kunnes vuonna 2016 Ritva Kurki kuoli.
Lisa Byland on huomannut, että Suomessa suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin on muuttunut merkittävästi muutaman vuosikymmenen aikana.
– Asiat ovat nyt todella paljon paremmin! Esimerkiksi 1970-luvulla minulla oli tuttavia, jotka potkittiin pois perheestään homouden vuoksi. Jotkut psykiatriset hoitajat muuttivat Ruotsiin, koska eivät kestäneet nähdä, kuinka heidän työpaikassa yritettiin parantaa homoja sähköshokilla. Nyt saamme olla avoimesti homoja ja lesboja.
Byland on iloinen siitä, että nykyään esimerkiksi homot ja lesbot voivat Suomessa käyttää sanaa ”puoliso” asioidessaan virastoissa ja sairaaloissa.
– Joskus on vaikea uskoa, kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut elämäni aikana.