Työyhteisön hyvinvointi on moniulotteinen asia, johon jokainen voi osaltaan vaikuttaa, tietää työhyvinvointipalveluiden tuottajana toimiva vihtiläinen Elina Porokka.
– Vaikka jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan, vaikuttaa ryhmähenkeen mitä suuremmassa määrin organisaation työkulttuuri, johtamistaidot ja se, miten työkaverit yhteisössä toimivat, Porokka sanoo.
Porokka tietää, että elämme muutosten värittämää aikaa, ja moni asia on murrosvaiheessa. Työt ovat siirtyneet konttoreilta hybridimalleihin, korona on horjuttanut globaalia maailmaa ja terveyskäsityksiä. Naapurissa soditaan. Muutokset aiheuttavat psykologisen turvallisuuden tunteen horjumista, ja tämä näkyy myös työhyvinvoinnin ammattilaisen työssä.
– Aamulla juuri katselin iltapäivälehtien lööppejä ja mietin, että muutokset vaikuttavat paitsi työyhteisöihin, myös koko yhteiskuntaan. Jatkuva pelon ilmapiiri ja uhan olemassaolo tuntuvat meissä kaikissa. Ihminen on kokonaisvaltainen olento, jonka alitajunnassa tapahtuvat asiat vaikuttavat hermoston kautta kehoon, Porokka tietää.
Pitää muistaa, että uupuminen ei ole yksilön heikkoutta.
Taikasauvaa ei ole kenelläkään, ei Porokallakaan, mutta ammattilaisen hyviä neuvoja kannattaa silti kuunnella.
– Me olemme kaikki kehollisia ja reagoimme kehollamme. Itse viljelen mielelläni taukoja. Niiden ei tarvitse olla pitkiä, mutta pienet hengähdystauot sekä yksin että yhteisönä tekevät hyvää, Porokka aloittaa ja jatkaa kertomalla, että tulosta tekevien tiimien salaisuus on psykologinen turvallisuus. Työntekijän tulee tuntea, että mokaaminenkin on turvallista.
Kohtaamisen kulttuuria ei voi liiaksi korostaa, ja työkaveriltakin pitäisi aina muistaa kysyä, mitä kuuluu. Etätöillä on puolensa, mutta yksin töitä tehdessä jäävät kollegan kanssa vietetyt kahvitauot ja ne kuulut käytäväkeskustelut puuttumaan. Rakentavaan vuorovaikutukseen kuuluu aina myötätunto niin toisia kuin itseäkin kohtaan.
– Yhteisten asioiden purkutilaisuuksien ja suunnittelupalaverien merkitys on tärkeää sekä yhteenkuuluvaisuuden että kuulluksi tulemisen tunteen takia, Porokka pohtii ja vertaa sitten hyvää työyhteisöä mihin tahansa ihmissuhteeseen.
Jokainen voi aina osaltaan miettiä, mitä juuri minä voin tuoda tähän yhteisöön. Minkälaisin energioin sitä itse astuu ovesta sisään. Jos on kiukustunut ja ehkä astunut ovesta sisään ”karmit kaulassa”, auttavat myötätunto ja turvan tunne tässäkin.
Yksittäistä työntekijää ei voi eikä kannata loputtomiin asti venyttää. Sitkeälläkin resilienssillä on päätepisteensä. Porokka näkee työssään paljon korkeita stressitasoja sekä uupumisia. Stressiä voi aiheuttaa myös arvoristiriidat.
– Työterveyslaitos kehitti juuri uuden liikennevalomallin, jonka avulla mahdollinen työuupuminen voidaan tunnistaa mahdollisimman varhain. Pitää muistaa, että uupuminen ei ole yksilön heikkoutta. Ajankäyttöä tulisi tarkastella ja työnkuvien tulisi olla selkeitä, Porokka napauttaa.
Porokan mukaan Suomessa on myös organisaatiotason ongelmia ja johtamistavoista löytyy päivittämisen varaa. Toisaalta myös johtaja sekä väliportaan johtaja kamppailevat kovien tulospaineiden kanssa, ja tukeen olisi hyvä yltää myös ylemmälle tasolle. Hyvillä käytännöillä kun on taipumus valuva ylhäältä alaspäin.
– Hyvä työyhteisö lisää tuottavuutta. Kovaa bisnestä tehdään pehmein arvoin, Porokka muistuttaa.