Vihtiläisellä Pekka Aallolla, 52, on takanaan huimia ultrajuoksukisoja niin monet, että laskut ovat menneet sekaisin jo hyvän aikaa sitten, juostuista kilometreistä puhumattakaan. 3 100 mailin eli noin 5 000 kilometrin juoksun Aalto muistaa juosseensa 16 kertaa. Juoksujen päiväkohtaiset kilometrit vastaavat noin kolmea maratonmatkaa, ja kilpailut kestävät useita päiviä, jopa kuukausia.
Mutta minkä nuorena aloittaa, sen vanhana taitaa. Aalto kertoo pyöräilleensä 85 kilometrin mökkimatkan 15-vuotiaana.
– Sen jälkeen fillaroin teltta tarakalla Rovaniemeltä Helsinkiin, Aalto virnistää.
Nuoruuden pitkien pyörämatkojen jälkeen Aalto kiinnostui vaeltamisesta ja taittoi maita ja matkaa aluksi kävellen. Aalto tarinoi Appalakkien 3 500 kilometrin mittaisesta vaellusreitistä ja kehuu upeaksi kokemukseksi myös Pacific Crest Trailin 4 265 kilometrin reittiä, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle läpi Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden.
– Kun kuulin ultrakisoista ja ajattelin, että jos pystyn kävelemään ilman, että tuntuu pahalta, niin miksen voisi juostakin, Aalto sanoo.
Ensimmäisen 3 100 mailin ultrajuoksukisaan Aalto osallistui 2000-luvun alussa. Sittemmin eräs mieleenpainuvimmista juoksuista on sijoittunut arizonalaiseen intiaanireservaattiin, jossa juoksijat taittoivat matkaa kanjonin upottavassa hiekassa. Myös pystysuorat kiipeilyreissut Dolomiiteillä ja Itävallassa on syytä mainita.
Parasta on, kun ajatuksia ei ole. Pää pitää hiljentää.
– Itävallassa kiivettävää oli 1 050 metriä pystysuoraa seinää. Yövyimme luolassa reitin varrella ja jatkoimme seuraavana päivänä huipulle, Aalto sanoo.
Seuraavaksi Aalto suuntaa itävaltalaisen ystävänsä kanssa Suomen korkeimmalle tunturille eli Lappiin ja Haltin huipulle.
– Lapissa tietenkin hiihdetään. Itävaltalainen ystäväni ei ole koskaan nähnyt revontulia ja toivomme, että niitä näkyy. Reissulla on tarkoitus testata uusia makuualustoja ja telttoja, Aalto kertoo.
Testauksia tehdään elokuulle suunnitellun, Kirgisian, Kazakstanin ja Kiinan rajalla sijaitsevan, seitsemän kilometriä korkean Khan Tengrin valtausta varten.
– Lennämme helikopterilla jäätikölle ja noin neljässä kilometrissä totutellaan keuhkoja ohueen ilmanalaan. Katsotaan miten meidän käy, Aalto hymyilee ja lisää sitten, ettei huipulle pääsy ole useinkaan varmaa.
Aalto kertoo kuitenkin tykkäävänsä seikkailuista, eikä tavoitteiden toteutumatta jääminen harmita.
– Ainahan voi mennä uudelleen, Aalto pohtii ja innostuu sitten tarinoimaan Perun reissusta, jossa kova tuuli pakotti seikkailijat kahdeksi viikoksi mottiin, eikä kuuden kilometrin korkuisen vuoren valloitus sillä kertaa onnistunut.
– Nautin kyllä siitäkin, mutta kaveri taisi olla vähän pettynyt. Luonto kuitenkin on mitä on, Aalto sanoo.
Rauhallinen ja tyyni suhtautuminen on varmasti paitsi luonteenpiirre, mutta myös vuosien meditaatioharjoitusten tulosta. Monesti kuulee sanottavan, että huippujuoksija juoksee jotain pakoon, mutta Aalto toteaa pään ja ajatusten seuraavan tiiviisti juoksussa mukana.
– Parasta on, kun ajatuksia ei ole. Pää pitää hiljentää. Valittava mieli on kaikkein pahin, Aalto pohtii ja kertoo saaneensa henkiseltä oppi-isältään ”sydämen kaipuun tulta” tarkoittavan nimen Ashprihanal.
Pekka kun ei varsinaisesti tarkoittanut mitään, mikä hämmästytti mentoria.
–Nyt Ashprihanal on mulla ihan virallisena nimenä, Aalto sanoo ja kaivaa lompakostaan ajokorttinsa näytille.
5000
Pekka Aalto on juossut 5000 kilometrin kisan 16 kertaa. Juoksujen päiväkohtaiset kilometrit vastaavat noin kolmea maratonmatkaa