Vihdin museossa oli vuonna 2004 häänäyttely. Näyttelyssä oli mukana vihtiläisiä hääpareja eri aikakausilta.
Jokaiselle hääparille oli varattu Niuhalan vanhassa kansakoulussa olleessa näyttelyssä oma tila, jossa hääparin tarina oli tekstinä seinällä hääkuvan vieressä. Lisäksi museotoimenjohtaja Heidi Tammelin oli koonnut näyttelyyn häiden historiaa eri näkökulmista.
Vihtiläiset Maire ja Väinö Noutama vihittiin avioliittoon lauantaina 9.3.1949. Aikakautta varjosti sodan jälkeinen aika ja niukkuus näkyi myös hääjärjestelyissä. 40-luvulla häät olivat usein pienimuotoiset ja vaatimattomat ja hääpuvut sen mukaiset. 1940-luvulla häämuoti pelkistyi.
Noutama sai kankaan hääpukuunsa Väinö Luodon kangas - ja vaatetusliikkeestä tulipalon jäljiltä. Tulipalon johdosta kansanhuolto antoi luvan myydä savuvahingoittuneet tavarat ilman vaatekortin kuponkeja.
– Pitihän sitä kauniin sinistä sorsettia ostaa niin paljon enemmän, että siitä saattoi leikata pois sen savunruskean osan. Vihkipukuni oli yksinkertaisen kaunis ja kukkakimppu punaisia tulppaaneja. Muunlaisia kukkia ei ollut Vihdissä sinä päivänä saatavana, Maire Noutama muistelee näyttelytekstissä.
Pariskunta vihittiin Vihdin kirkonkylässä pappilan isossa salissa valaistun kruunun alla.
Vieraille tarjottiin oikeata kahvia. Kahvi oli vielä säännöstelyn alaista.
Maire Noutama
– Tapahtuma oli lyhyt ja koruton. Vihkiäisjuhlaa vietettiin vaatimattomin menoin kotona. Pienten tilojen vuoksi läsnä olivat vain lähimmät sukulaiset ja naapurit. Tarjoilun valmistimme kotona.
– Vieraille tarjottiin oikeata kahvia. Kahvi oli silloin vielä säännöstelyn alaista.
Häälahjoina Noutamat saivat muun muassa kankaat kahta lakanaa ja viittä pyyheliinaa varten. Heti maanantaina pariskunta matkusti Helsinkiin valokuvaan. Helsingin matka oli samalla heidän häämatkansa.
– Arjen alkaessa alettiin kerätä elämän rakennustarpeita, joita ei toki aina ollut tarpeeksi. Kaikista koettelemuksista on selvitty.
Varpu-Leena ja Erkki Malmgren tapasivat 1970. Häitä vietettiin 3.8.1985 Vihdin kirkossa, joka oli pariskunnan kotikirkko.
– Sitä ennen oli käyty ottamassa kuulutukset, joita käytiin yhdessä kuuntelemassa Vihdin kirkossa. Vanhempani tarjosivat myös kuulutuskahvit ja saimme kukkia ja joitakin lahjoja, Varpu-Leena Malmgren kertoo näyttelytekstissä.
– Koska suku oli odottanut häitä kauan, päätimme järjestää isot tanssihäät Nuorisoseura Ruskelan Riennon talolla, Ruskopirtillä Otalammella.
1980-luvulla hääpuvut olivat romanttisia, runsain pitsein ja ruusukkein sekä kimaltelevin helmikirjailluin koristeltuja.
Varpu-Leena Malmgren hankki oman hääpukunsa Helsingistä. Hääpuku oli prinsessamainen ja pitkä. Siihen kuului laahus ja pitkä huntu. Myös valkoiset hääkengät löytyivät samalta ostosmatkalta Helsingistä.
– Morsiuskimpun sulhanen tilasi vihtiläisestä kukkakaupasta toivomusteni mukaisesti, pieniä valkoisia ruusuja ja ruiskukkia.
Kotitalousopettajana Varpu-Leena Malmgren halusi suunnitella ja valmistaakin häätarjoilun mahdollisuuksien mukaan itse.
– Koska kotonani viljeltiin mansikoita, oli luonnollista, että kakkujen väliin tuli mansikkasurvosta ja päälle koristeeksi mansikoita ja mansikanlehtiä.
Hääillallisella tarjoiltiin muun muassa lasimestarin silliä, graavia kirjolohta, perunoita, savukinkkua, maksapasteijaa, ja 600 kappaletta karjalanpiirakoita. Häämatkalle pariskunta lähti Pohjois-Norjaan, josta oli tullut jo seurusteluaikoina mieluisa loma- ja kalastuspaikka.