Kun käyttäytyy niin, että ympärillä olevat ihmiset ovat hyvällä tuulella, on onnistunut, sanoo Suomen Tapaseuran pitkäaikainen aktiivijäsen, 80-vuotias Risto Rasku.
Suomalaisten käyttäytyminen on polarisoitunut, sanoo Suomen Tapaseurassa pitkän päivätyön tehnyt Risto Rasku. Rasku tarkoittaa sitä, että on erittäin hyvin käyttäytyviä ja sitten erittäin huonosti käyttäytyviä ihmisiä.
Raskun mielestä suomalainen vaalikeskustelu tarjoaa oivallisen esimerkin siitä, miten suomalaisen käytös yleensä muuttuu. Lähtökohta saattaa olla se, että kuunnellaan rauhassa mitä toisella on sanottavaa ja odotetaan omaa puheenvuoroa kärsivällisesti. Se ei kuitenkaan kestä tilaisuuden loppuun asti. Vieteri katkeaa, kärsivällisyys pettää.
– Hyvä asetelma saattaa kestää pitkässä vaalikeskustelussa kymmeniä minuuttejakin. Yhtäkkiä tapahtuu jotain, ja sitten keskustelu menee aina huutamiseksi. Vaalikeskustelut menevät aina huutamiseksi. Samalla käytöstavat unohtuvat. Torstainakin maltettiin olla pitkän aikaa hiljaa, mutta sitten kuitenkin tahtoi lähteä lapasesta.
– Jakolinjat ovat jyrkentyneet. On niitä ja sitten on noita. Keskimäärin suomalainen käyttäytyy ihan hyvin. Me olemme fiksua kansaa. Sitten kun käytös heittää, se myös heittää sitten todella huonoksi, Rasku ihmettelee.
Tämä heijastuu hänen mukaansa myös nuorisoon.
– Siellä on todella fiksuja kavereita ja sitten niitä, jotka eivät todellakaan käyttäydy fiksusti.
Varmasti ajan ongelma on se, että ihmisillä ei ole päivässä ainuttakaan rauhallista hetkeä.
Risto Rasku
Rasku ymmärtääkin ihmisiä. Aikakausi on tapakulttuurin konkarin mielestä sellainen, että jänne katkeaa helposti.
– Varmasti ajan ongelma on se, että ihmisillä ei ole päivässä ainuttakaan rauhallista hetkeä. Ihmiset eivät halua lukea paperista sanomalehteäkään, kun se tulee vaan kerran päivässä. Puhelimen kanssa pitää olla koko ajan.
– Voin ottaa esimerkin omista lapsistani. Heistä kukaan ei ole tainnut kukaan edes tilata paperista lehteä. Ne ovat älylaitteilla.
Risto Raskulla on myös älypuhelin. Se ei kuitenkaan saa muodostua haitaksi.
– Minä olen 80-vuotias mies, ja saatan olla ainoa ihminen junan vaunuosastossa joka ei tuijota nettiä. On minulla sellainen älypuhelin, mutta en halua sitä junassa käyttää. Jos en saa lukea aamulla rauhassa Helsingin Sanomia, päiväni ei ala hyvin. Rauhassa on kaksi tuntia, Rasku täsmentää.
Rasku on tehnyt pitkän päivätyön Suomen Tapaseuran toiminnassa. Taannoin yhdistys vaihtoi hallitusta, ja Rasku luopui omasta varapuheenjohtajan tehtävästään.
– Olen ollut Suomen Tapaseuran toiminnassa noin 20 vuotta. Kaarina Suonperä värväsi minut mukaan, hän kertoo taustastaan.
Tapaseuran toiminta on hänen mukaansa edelleen hyvin tarpeellista tässä ajassa.
– Yritämme edustaa hyvää tapakulttuuria ja ihmisten hyvinvointia. Tapakoulutus on yksi hyvä juttu, sitten käymme teattereissa ja järjestämme tutustumismatkoja sinne sun tänne.
Tapaseura on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi, mutta on Raskulla muitakin viestejä nykyihmisille.
– Jos kauniisti sanoisi, niin rauhoittukaa vähän! Tosin näin tämä yleensä maailmassa menee, että on tällaisia vaiheita: nyt on sellainen vaihe, jossa mennään eikä meinata ja ihmiset ovat kovassa puristuksessa. Jos se lohduttaa, niin käyrä ei mene vaan yhteen suuntaan, joskus palataan hiukan myös takaisinpäin. Tärkeä on, että kohdataan ihminen myös ihmisenä, ei vain koneiden välityksellä.
Yksi asia on Raskun mielestä yleispätevä ohje käyttäytymiseen ja toimii hänen mukaansa aikakautena kuin aikakautena.
– Käyttäydy siten, että saat itsesi ja muut onnelliseksi. Hyvä käytös huomioi nimenomaan lähi-ihmiset. Missään tapauksessa ei saa käyttäytyä niin, että saat lähelläsi olevat ihmiset huonolle tuulelle. Silloin kun kaikki voivat hyvin, voi olla varma siitä että olet myös itse käyttäytynyt hyvin, Rasku vakuuttaa.