Heidi Foxellin elämä muuttui 26.5.2012, kun nuori mies ampui häntä vatsaan. Nyt Foxellin elämä hymyilee ja hän on vakuuttunut, että pääsee vielä kirjaimellisestikin jaloilleen ja työskentelee poliisina.
– Nyt tuntuu, että menee pirun hyvin vähän kaikessa!
Siinäpä tiivistelmä Heidi Foxellin, 35, kuulumisista. Tulevaisuuskin näyttää viimein valoisalta.
Vielä jokunen vuosi sitten Heidi Foxell olisi voinut vastata "mitä kuuluu" -kysymykseen hyvinkin eri tavalla.
Helsinkiläiselle on kieltämättä kasautunut vastoinkäymisiä enemmän kuin keskivertoihminen kuvittelisi voivansa kestää.
Vuonna 2012 Foxell oli vasta poliisiharjoittelija, kun hän haavoittui vakavasti työtehtävissä Hyvinkäällä. Kaksi ihmistä menetti henkensä, seitsemän loukkaantui. Foxellia osui vatsaan. Hänet on leikattu noin 60 kertaa.
Yhdessä toimenpiteessä, suolistoskopiassa, tapahtui hoitovirhe: Foxellin selkäydin vaurioitui ja hän päätyi pyörätuoliin vuonna 2014. Myöhemmin iski vielä leukemiakin.
Nyt Foxell kokee terveytensä varsin hyväksi. Syövästä on vielä pieni palanen jäljellä, mutta se on pysynyt kurissa lääkityksellä. Leikkauksiakaan ei ole tiedossa lisää.
Heidi Foxell unelmoi pyörätuolin jättämisestä. Sami Kuusivirta
Haastatteluun Heidi Foxell ehtii kesken ruotsin pänttäyksen, sillä suullinen ruotsin koe oli viimeinen este matkalla poliisiksi. Tänä keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstään Foxell on saanut toiseksi parhaan arvosanan 4.
– Olen tyytyväinen, koska aihe oli minulle tosi tärkeä.
Aiheena oli poliisin kriisitilanteiden purkuohjaajien jaksaminen työssään.
Nyt ruotsikin on suoritettu ja Foxell pääsee lausumaan poliisin valan 23. toukokuuta.
Hän uskoo vielä jonakin päivänä toteuttavansa valaa käytännössä. Kokopäiväistä työtä keho ei kestä, mutta Foxell haluaisi työskennellä osapäiväisesti mieluiten nuorten kanssa. Hän kävisi mielellään kouluissa puhumassa väkivallasta.
– Tuntuu, että nuoret voivat niin huonosti, että tyyliin ala-asteella jo viedään puukkoja taskussa. Näin olen joiltakin vanhemmilta kuullut. Pystyisin näyttämään henkilökohtaisesti, mitä se pahimmillaan on, kun suuttumuspäissään tehdään väkivaltaa toiselle. Tekijä kantaa sitä loppuelämänsä ihan siinä missä uhrikin.
Se on yksi päivä muiden joukossa.
Foxell on jo nyt tehnyt puhujakeikkoja muun muassa kouluihin, mutta poliisina hän uskoo olevansa vielä vakuuttavampi.
Toinen kiinnostava urapolku voisi viedä Foxellin opinnäytetyönsä viitoittamalle tielle, purkamaan toisten poliisien kriittisiä tilanteita.
Heidi Foxell menetti motivaationsa fysioterapiaan, kun kävely ei edistynyt. Nyt intoa taas riittää. Sami Kuusivirta
Poliisin työt saavat kuitenkin vielä odottaa, sillä loppuvuoden Heidi Foxell aikoo keskittyä vain jaloilleen pääsyyn.
Kyllä, luit oikein. Heidi Foxell on nyt vakuuttunut, että hän kävelee vielä.
– Oikean jalan liike on lähtenyt hyvin kehittymään, siihen on saatu oikeasti lisää liikettä ja voimaa.
60
Heidi Foxellille on ampumisen jälkeen tehty noin 60 leikkausta
Vaikka selkäydinvamma ei aiheuttanut täydellistä halvaantumista, oikea jalka on ollut voimaton ja kävelyharjoitukset ovat riehaannuttaneet hermokivut.
– Kävelyharjoittelu varmaan jäi siksi, että tuntui, että mitään ei tapahdu. Oma motivaatiokin siinä katosi.
Viime syksynä kävi kuitenkin vahinko.
Foxell oli kyydinnyt vaimonsa pikkujouluihin ja tajusi kodin pysäköintipaikalla, että pyörätuoli oli laitettu auton takaluukkuun. Naapurit eivät olleet kotona, joten tuoliin oli pakko päästä omin neuvoin.
– Tiesin pystyväni seisomaan vasemman jalan varassa ja käyttämään oikeaa siinä apuna. Hyppäsin autosta ulos ja auton katosta kiinni pitäen otin pyörätuolin ulos. Siitä se ajatus oikeastaan lähti, että olisiko kävely sittenkin vielä mahdollista. Olen myös viime vuosina nähnyt unia, joissa kävelen, kun ennen kuljin aina rullaluistimilla joka paikkaan. Sekin vahvisti uskoa, että voisin vielä kävellä.
Nyt Foxell harjoittelee kävelyrobotin käyttöä.
Heidi Foxell harjoittelee nyt kävelyä robottijalkojen avulla. Käytössä avustamassa Ulla-Maija Rajala. Sami Kuusivirta
Ennen robottijalkoja ja pikkujoulureissun onnekasta vahinkoakin kävelyn eteen oli tapahtunut jo paljon.
Heidi Foxell esimerkiksi tutustui hieroja-Villeen.
– Hän on saanut tavallaan rikottua oikeasta jalastani koko reiden mittaiset faskia-arvet, jotka ovat melkein puoli senttiä leveät. Siellä on ollut niin pahat kiinnikkeet, ettei reisilihas ole voinutkaan kehittyä. Kun hän on niitä saanut avattua, reisilihas on herännyt.
Heidi Foxellin tulevaisuus on nyt täynnä mahdollisuuksia, kun hän aiemmin onnistumistenkin hetkellä odotti, että kulman takana matto vedettäisiin alta.
Loppuvuodesta 2020 Foxell kuitenkin rakastui Noora Saliniin, nykyiseen vaimoonsa.
– Noora on opettanut minulle tosi paljon itsensä kehittämisestä ja eteenpäin katsomisesta sekä henkisestä hyvinvoinnista ja vahvuudesta. Eniten minulla resonoi se, kun hän sanoi minulle, että haluatko Heidi elää loppuikäsi negatiivisuudessa ja pelossa ja ajatella, että olet aina uhri, joka olet ollut vuodesta 2012. Vai haluatko elää tätä päivää ja tulevaisuutta ja positiivisuuden kautta. Se oli helppo päätös.
Salin ilmoitti Foxellille myös, ettei halua elää elämää, jossa lomamatkat keskeytyvät kipulääkkeiden loppumiseen.
Robottijalkoja ohjataan ja niiden toimintaa seurataan sovelluksella. Sami Kuusivirta
Kipujen ollessa pahimmillaan Heidi Foxell oli alkanut käyttää keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, opiaatteja. Niihin kehittyy herkästi riippuvuus, ja koukkuun oli Foxellkin jäänyt.
Hän oli alkanut käyttää hermokivun lievitykseen tarkoitettuja lääkkeitä itsensä palkitsemiseen.
– Olen välillä ollut aika pöllyssä.
Opiaatit jäivät syksyn 2022 aikana.
– Opiaatit olivat noidankehä, joka itse asiassa lisäsi kipua. Niiden kanssa tuli enemmän kipupiikkejä, nyt kipu on tasaisempaa. Myös henkinen hyvinvointi parani tosi paljon, kun lopetin. Noorakin sanoo, että olen ikään kuin puhjennut kukkaan.
Heidi Foxell kertoo elämänlaatunsa parantuneen sen jälkeen, kun hän lopetti opiaattien käytön. Sami Kuusivirta
Hyvinkään ampumista Heidi Foxell ei enää vatvo päässään eikä kanna ampujalle kaunaa.
– Vuosipäivä on ainoa, jolloin se kummittelee.
Hyvinkään ammuskelusta tulee 26. toukokuuta kuluneeksi 11 vuotta. Foxell viettää vuosipäivän tänä vuonna yksin, sillä Noora-vaimo on reissussa.
– Todennäköisesti vien tyttöjä (koiria) ulos ja nautin päivästä heidän kanssaan. Usein sen päivän tullessa alan alitajuisesti miettimään ampumista ja vaivun ajatuksiin, mutta ei se enää mitenkään masenna tai jää vaivaamaan. Se on yksi päivä muiden joukossa.
2
