Minä lapsena -sarjassa tutut vihtiläiset muistelevat lapsuuttaan.
"Olen syntynyt Salossa vuonna 1984 ja asuin siellä koko lapsuusiän, kunnes lähdin aikanaan opiskelemaan Tampereelle lukion jälkeen. Perheeseen kuuluivat isä, äiti sekä kaksi pikkusiskoa.
Ala-asteeni kävin Ollikkalan koulussa, mutta koska olin valinnut saksan A-kieleksi englannin sijaan, piti saksan tunneille kulkea aina Keskustan kouluun. Hauskana yksityiskohtana voisi sanoa, että tuossa taksissa saksan tunneille meitä kulki kolme oppilasta; itseni lisäksi myös toinen näistä oppilaista asuu nykyisin Vihdissä. Yläasteelle siirryin Moision kouluun, ja lukioni taas kävin Laurin lukiossa.
Voisi sanoa, että olin lapsena vilkas, utelias ja varsinkin puhelias. Olin jo pienenä kova juttelemaan ja kyselemään kaikesta, että miksi jotain tehdään tai miksi jokin asia on tietyllä tavalla. Olin kuulemma myös hyvin sitkeä ja sinnikäs, jos halusin jotain, ja tämä näkyy varmasti myös tänä päivänä, jos on tarve vaikka selvittää tai ymmärtää jotain asioita tai ongelmia työelämässä. Numerot ja tieto ovat myös aina kiinnostaneet ihan pienestä pitäen, ja aika usein matka vei kirjastoon, mistä mukaan lähti reppu täynnä kirjoja.
Toisaalta halusin lapsena olla aina ensimmäinen ihan vaikka siinä, kuka ehti ensimmäisenä ovelle, ja muistan kuinka äiti kyllä opetti myös häviämään näitä juoksukisoja. Hymyillen voi todeta, että ihan samaa juoksukisaa otetaan aamuisin oman pojan kanssa autolta päiväkodin ovelle.
Urheilu, liikkuminen ja ulkoilu olivat lapsuudessa tärkeitä asioita. Välillä saattoi mennä melkein koko päivä aamusta iltaan vaikka ulkojäällä. Eikä matkapuhelimia ollut kellään, niin vanhempien piti tulla hakemaan, jos oli "unohduttu" kentälle kavereiden kanssa.
Pyörällä ajettiin kavereiden kanssa ristiin rastiin ympäri Saloa. Usein repussa oli mukana pallo, ja joskus taas mentiin onkimaan Vuohensaareen tai johonkin Uskelan joen varteen. Nummela on tässä suhteessa myös hyvä asuinpaikka etäisyyksien suhteen, kun pyörällä pääsee helposti paikasta toiseen.
Salosta ei voi puhua mainitsematta myöskään toria, iltatoria ja syysmarkkinoita. Muistan aina kun tulin ensimmäisen kerran Nummelan torille, niin kontrasti oli kieltämättä melkoinen. Salon iltatorilla oli aina tuhansia, joskus jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja tavallisenakin toripäivänä paljon ihmisiä ja myyjiä. Ei noiden tapahtumien kokoa lapsena oikein edes käsittänyt, kun sitä piti itsestäänselvyytenä, että tori on suuri ja aina täynnä ihmisiä, kojuja ja tapahtumia.
Mieleen on jälkikäteen jäänyt myös 90-luvun laman aika, vaikka ei sitä silloin lapsena ymmärtänyt. Koulussa laskettiin ala-asteen alussa jokainen vihko ja luokkakoot kasvoivat reilusti kahdestakymmenestä yli kolmeenkymmeneen oppilaaseen. Vastaavasti Salossa kasvu ja nousu oli todella nopea Nokian myötä.
Ensimmäinen, oikea kesätyöni oli aikanaan mansikkamaalla ja niillä rahoilla sain ostettua uuden pyörän. Se on jäänyt myös mieleen, kun kyseessä oli ensimmäinen työstä saaduilla rahoilla ostettu asia.
Salo on jäänyt mieleen sopivan kokoisena kaupunkina ja paikkana, jossa oli tarvittavat palvelut, ja joka paikkaan pääsi pyörällä helposti. Kaikkineen voisi sanoa, että hyvät muistot ja positiiviset kokemukset voittavat pettymykset ja harmitukset. Samaa toivon omille lapsille, että he voivat aikanaan muistella samalla tavalla taaksepäin elettyä lapsuuttaan täällä Vihdin Nummelassa."