Tiede: Luonnollinen plasebovaikutus on tärkeä osa hoitotyötä – "Huomattava osa vaikutuksesta tulee siitä, että lääkäri ottaa potilaan tosissaan, kuuntelee häntä ja tutkii hänet", professori Pekka Louhiala sanoo

Tehottoman lääkkeen käyttö potilaan hoidossa olisi epäeettistä.

Anna Dannenberg

Kun Pekka Louhiala 1980-luvun puolivälissä työskenteli terveyskeskuslääkärinä, vuodeosaston lääkekaapissa oli 30 kappaleen purkillinen tabletteja nimeltä Placebo.

Jos joku osaston iäkkäistä potilaista ei illalla saanut unta mutta hoitajat eivät katsoneet päivystävän lääkärin kutsumista tarpeelliseksi, saatettiin unettomuudesta kärsivälle antaa purkista yksi tabletti.

Lääke oli nimensä mukaisesti plaseboa eli lumelääkettä. Siinä ei ollut mitään lääkeainetta, vaan kyse oli käytännössä sokeripillereistä. Siitä huolimatta se usein rauhoitti vanhusta ja auttoi nukahtamaan.

– Nykyään lääketieteen etiikka ei enää sallisi sellaista, Tampereen yliopistossa lääketieteen filosofian ja etiikan professorina työskentelevä Louhiala toteaa.

Maallikon mielessä käväisee ihmetys, miksi ei. Jos hoito kerran tehoaa eikä sillä ole haittavaikutuksia, niin miksi sitä ei saisi käyttää?

– Se on nykyisen lääketieteen näkökulmasta epäeettistä. Lääkäri ei saa tahallaan harhauttaa potilasta. Jos potilas saa myöhemmin totuuden selville, hän voi menettää luottamuksensa lääkäriin ja parhaimmillaan koko terveydenhuoltoon, Louhiala selventää.

Silti plasebovaikutus on useissa tieteellisissä tutkimuksissa todistettu todelliseksi ilmiöksi, ja jopa lääkäreiden käytännön työssä sillä on keskeinen rooli. Miten se on mahdollista?

Kun Louhiala alkaa puhua plasebosta, hän aloittaa erottamalla toisistaan kaksi käsitettä: plasebon ja plasebovaikutuksen.

Ensin mainittu on niistä hänen mukaansa helpompi määritellä. Plasebo on aine, jolla ei ole hoidettavaan sellaista biologista vaikutusta, että sillä olisi käytännössä merkitystä.

Sen sijaan plasebovaikutus on hankalampi määriteltävä.

– Jos plasebovaikutus määritellään plasebon vaikutukseksi ja plasebo määritellään aineeksi, jolla ei ole vaikutusta, niin plasebovaikutus on vaikuttamattoman aineen vaikutus, Louhiala hymähtää.

Plasebovaikutus on kuitenkin tutkitusti olemassa: kyse on muutoksista, jotka tapahtuvat tutkimuksissa plaseboa saaneiden ihmisten joukossa. Ne siis johtuvat jostain muusta kuin varsinaisesta lääkkeestä.

Ratkaiseva tekijä plasebovaikutuksessa on Louhialan mukaan hoitosuhde. Kun potilas menee jonkin vaivan takia lääkärille, lääkäri tutkii hänet, määrää hoidon, ja potilas yleensä paranee.

– Huomattava osa vaikutuksesta tulee kuitenkin siitä, että lääkäri ottaa potilaan tosissaan, kuuntelee häntä ja tutkii hänet. Hoitosuhteeseen liittyy erilaisia rituaaleja, konteksteja ja merkityksiä, Louhiala luettelee.

Jos potilas on vaikkapa huolissaan joistain epämääräisistä oireista, niin lääkäri voi tutkimuksensa perusteella antaa niille selityksen. Hän voi kertoa, että vaiva menee ohi itsestään tai että siihen löytyy hoitokeino, tai vaikka se olisi parantumaton, niin potilasta voidaan kuitenkin auttaa jollain tavalla.

Vaikka vaiva ei paranisi, se saa potilaan mielessä uuden merkityksen, mikä helpottaa oloa.

Siksi Louhiala ei mielellään puhu plasebovaikutuksesta. Hänen mielestään parempi nimitys on hoiva- tai hoitovaikutus.

– Se ei kerro pelkästään vaikuttamattomasta pilleristä vaan koko siitä paketista, joka hoitosuhteeseen liittyy, hän kiteyttää.

Vaikka hoivavaikutus ei perustu biologiaan, se ei vähennä sen arvoa. Hoivavaikutus on aina läsnä kaikessa hoitotyössä.

– Lääkäreiden lisäksi sitä ovat käyttäneet kaikenlaiset parantajat ja poppamiehet kautta aikojen.

Hoivavaikutuksen voidaan ajatella olevan myös monien niin sanottujen vaihtoehtohoitojen taustalla.

– Ei se ole paha asia, jos paraneminen johtuu jostain muusta kuin hoitomenetelmästä. Mutta jos silloin väittää sen johtuvan menetelmästä, niin se on väärin, Louhiala tiivistää.

Vaihtoehtohoitojen tapauksessa olennaista on hänen mukaansa se, onko menetelmästä haittaa tai jättääkö potilas sen takia muun tarpeellisen hoidon käyttämättä.

– Jos ei kumpaakaan ja jos potilas itse maksaa hoitonsa, niin mikäs siinä. Hädänalaisiin näitä keinoja ei kuitenkaan pidä käyttää, kuten mielenterveysongelmaisiin tai alaikäisiin.

Vaikka hoivavaikutuksen olemassaoloa ja merkitystä ei aina tunnisteta tai tunnusteta, se on todellinen ilmiö, joka vaikuttaa suuresti potilaan paranemiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Elfving Klaus

Usein hoivavaikutus toimii muun hoidon tukena, mutta joskus se voi vaikuttaa myös yksinään.

Lastenlääkärinäkin työskentelevällä Louhialalla oli aikoinaan kouluikäinen potilas, jolla oli vaikeuksia saada unta. Lapsille määrätään nukahtamislääkkeitä vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, joten Louhiala kirjoitti tälle reseptin melatoniiniin pienenä annoksena.

– Jonkin ajan kuluttua tapasin pienen potilaani uudelleen ja kysyin hänen vointiaan. Hän sanoi nukkuvansa nyt paljon paremmin. Ei hän melatoniinia ollut käyttänyt, mutta hänen oloaan rauhoitti tieto siitä, että purkki oli yöpöydällä.

Mitä terveempinä ihmiset pysyvät ja mitä vähemmän lääketieteellisiä tutkimuksia ja operaatioita heille tarvitsee tehdä, sitä pienemmiksi terveydenhuollon kustannukset muodostuvat. Siksi hoivavaikutus tulee ottaa huomioon myös terveyspolitiikassa, Louhiala toteaa.

Esimerkiksi syöpää tai koronavirusinfektiota hoivavaikutus ei paranna, vaikka saattaakin osaltaan helpottaa potilaan oloa. Sen sijaan sillä on saatu hyviä hoitotuloksia niin sanotuissa subjektiivisissa vaivoissa.

– Kipu on eräs hyvin tyypillinen subjektiivinen oire. Erilaiset kiputilat aiheuttavat Suomessa monta kymmentä prosenttia lääkärikäynneistä. Jos hoivavaikutus saa edes osalla tästä joukosta jotain aikaan, niin se on jo paljon.

Lääketieteen lisäksi plasebovaikutuksella on suuri merkitys myös monissa muissa hoitomuodoissa.

– Hoitosuhteen vaikutusta psykososiaalisissa hoito- ja kuntoutusmuodoissa, kuten psykoterapiassa, on tutkittu paljon. Parhaat tulokset saadaan silloin, kun asiakas yhteistyössä ammattilaisen kanssa löytää toimijuuden itsestään ja alkaa itse hakea muutosta, kertoo työterveyspsykologi Sanna Selinheimo Työterveyslaitokselta.

Plasebovaikutuksen sijaan Selinheimo tosin puhuu psykologiassa mieluummin esimerkiksi yhteistyösuhteesta.

– Ilmiönä se on iso vaikuttavuustekijä. Olipa kyse vaikka vihanhallinnasta tai painonpudotuksesta, niin keskeistä on henkilön halu sitoutua hoitoon.

Ihmisyksilöiden välillä on suuria eroja siinä, miten yhteistyösuhde rakentuu. Osa eroista voi Selinheimon mukaan selittyä yksilöllisillä taipumuksilla ja reagointitavoilla, joilla on osittain biologinen pohja, mutta vielä enemmän vaikuttavat aiemmat kokemukset.

– Jos on toistuvasti saanut hyviä kokemuksia hoidosta, sillä on positiivinen vaikutus siihen, millaisia odotuksia on tulevaisuudessa ja miten hoitoon sitoutuu. Jos kokemukset ovat negatiivisia, on hankalampi luottaa.

Selinheimo arvelee, että aiempien hoitokokemusten lisäksi yhteistyösuhteeseen voivat heijastua myös esimerkiksi lapsuuden kiintymyssuhteet. Jos ihmiselle on pienestä pitäen kehittynyt kyky vastavuoroisiin suhteisiin, toimiva yhteistyösuhde voi muodostua helpommin myös hoitotilanteessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.