Työelämä: Kärsitäänkö sinun työpaikallasi johtamisallergiasta? "Itseohjautuvuuden buumin myötä johtaminen on asia, jota paikoin vältetään kuin ruttoa", apulaisprofessori Kaija Collin sanoo

Tutkijoiden mukaan johtajuutta tarvitaan kuitenkin enemmän kuin koskaan.

Soila Lemmetty (vas.) ja Kaija Collin näkevät, että käskyttävä ja kontrolloiva johtajuus on aikansa elänyttä. Oppimista tuetaan parhaiten valmentamalla ja sparraamalla. Tiina Mutila

Eija Marja-aho

Työelämässä itseohjautuvuus on päivän sana. Luovan ja itseohjautuvan ihmisen odotetaan johtavan itse itseään, mistä helposti seuraa ajatus, että muita johtajia ei tarvita.

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat nimenneet ilmiön johtamisallergiaksi. Sillä tarkoitetaan haluttomuutta, jopa pelkoa, johtaa.

– Havaitsimme, että itseohjautuvuuden buumin myötä johtaminen on asia, jota paikoin vältetään kuin ruttoa, luonnehtii Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen apulaisprofessori Kaija Collin.

– Ajatellaan, että yksilöt ottavat vastuuta omista tehtävistään ja niissä kehittymisestä eikä heitä tarvitse johtaa millään muulla tavalla. Kuitenkin esimerkiksi oppimisessa vastuullista johtajuutta tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Collin ja hänen tutkijakollegansa ovat kiinnostuneet johtajuudesta nimenomaan oppimisen näkökulmasta.

He tutkivat Työsuojelurahaston rahoittamassa HeRMo-hankkeessa eettistä johtamista luovuuden ja itseohjautuvuuden näkökulmasta. Pääpaino oli lähiesimiestason johtajuudessa.

Johtaminen on asia, jota paikoin vältetään kuin ruttoa.

Kaija Collin

Loppuraportista syntyi myös kirja: Siedätystä johtamisallergiaan! Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä.

Kirjan toimittivat Collin sekä projektitutkija Soila Lemmetty.

Kaija Collinin (vas.) ja Soila Lemmetyn mukaan esimiestyö ei nykymaailmassa houkuta enää samalla lailla kuin ennen. Työ on valtavan kuormittavaa monista eri syistä. Tiina Mutila

Tutkijoiden mukaan johtamisallergiasta kärsivillä työpaikoilla syntyy helposti piilorakenteita. Lähiesimiehen tehtäviä valuu työntekijöille.

– Yrityksissä kokeneet työntekijät auttavat usein uusia ja kokemattomampia. He perehdyttävät, ohjaavat ja tekevät valtavan vastuullista työtä, mikä on käytännössä lähijohtamista, Lemmetty mainitsee.

Esimiestehtäviä ei pidetä urakehityksen kannalta samalla tavalla tavoiteltavina kuin ennen.

Soila Lemmetty

– Heillä ei kuitenkaan ole esimies-nimikettä, eikä vastuuta ole kirjattu työsopimukseen. Se ei siis näy palkassa eikä CV:ssä.

Epäselvät roolit voivat aiheuttaa ongelmia sekä yksilöille että koko yhteisölle.

– Työntekijät eivät tiedä, keneltä voi kysyä apua ja tukea, jos näkyvää johtajaa ei ole, Lemmetty sanoo.

Tutkimuksessa esiin tullut viesti on selkeästi se, että johtajia ja esimiehiä tarvitaan.

– Ei kyttäämään, vaan auttamaan ja tukemaan tarpeen tullen, Collin toteaa.

Collin ja Lemmetty peräänkuuluttavat johtajuutta mutta eivät mitä tahansa johtajuutta.

– Johtaminen itsessään ei ole huono asia. Ratkaisevaa on se, millä tavalla sitä tehdään. Käskyttävän ja kontrolloivan johtamisen pitäisi olla jo historiaa.

Esimiehen tehtävänä ei ole sanoa, miten asiat on hoidettava, vaan kertoa, mitä on meneillään ja mitä keneltäkin odotetaan.

– Hänen tulisi ennen muuta valmentaa ja sparrata. Sillä tavoin oppimista ja luovuutta tuetaan parhaiten, Collin mainitsee.

Vastuullinen johtaja luo olosuhteita, näkee kokonaisuuden ja toimii turvaverkkona.

– Työntekijälle jää silti tilaa tehdä päätöksiä työssään, Collin sanoo.

Tutkijoiden mukaan esimiestehtäviin ei enää nykymaailmassa haluta hakeutua erityisen innokkaasti.

– Niitä ei pidetä urakehityksen kannalta samalla tavalla tavoiteltavina kuin ennen, Lemmetty näkee.

– Esimiestyö on valtavan kuormittavaa. On esimerkiksi jaksettava kuunnella työntekijöiden murheita nykytilanteessa, jossa työuupumus ja ahdistuneisuus ovat lisääntyneet.

Esimieheltä edellytetään niin ihmissuhde-, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, empatiaa kuin läsnäoloa.

– Hän on aina myös tulkkina ylemmän johdon ja työntekijöiden välillä. Tuntojen tulkitseminen ja viestin vieminen ovat vaativia tehtäviä, Collin muistuttaa.

Moni sanoikin tutkimushaastatteluissa, ettei heillä olisi tarvittavaa erityisosaamista tai pätevyyttä esimieheksi, vaikka työn asiasisältö oli hallussa ja edellytyksiä esimieheksi olisi siltä osin ollut.

– On tärkeää, että esimieskin voi toimia tiimissä ja saada vertaistukea, ettei hän jää puolestaan yksin, tutkijat huomauttavat.

Hän

Kaija Collin

Apulaisprofessori Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.

Syntynyt Seinäjoella 1968.

Asuu Muuramessa puolisonsa, teini-ikäisen poikansa ja kahden novascotiannoutajan kanssa.

Harrastaa liikuntaa, ulkoilua, käsitöitä, agilityä ja autossa laulamista.

Hän

Soila Lemmetty

Tuore kasvatustieteen tohtori. Teki väitöskirjan itseohjautuvasta työssä oppimisesta teknologia-alalla.

Työskentelee Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.

Syntynyt vuonna 1990 Toivakassa, jossa asuu edelleen aviomiehensä, 5-vuotiaan poikansa ja kahden koiran kanssa.

Haaveilee musiikkiharrastuksen elvyttämisestä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.