Neuromodulaatiohoidoissa stimuloidaan aivoja, mutta hoitojen tarkkaa vaikutustapaa ei vielä tiedetä.
Myssyhoidon nimellä kulkevaa tasavirtastimulaatiota annetaan jo useilla paikkakunnilla. Hoitoa tarjotaan lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta tai toistuvista masennusjaksoista kärsiville.
– Tulokset ovat olleet hyvin positiivisia. Opiskelija on saattanut huomata muutosta parempaan jo muutaman hoitokerran jälkeen, YTHS:n yleis- ja mielenterveyden ylilääkäri Minna Paavonsalo kertoo.
YTHS:llä kokeilu alkoi pilottina 2019. Myssyhoitoa on saatavilla myös esimerkiksi yliopistollisissa keskussairaaloissa ja yksityisillä lääkäriasemilla.
Hoidossa potilas pitää päässään myssyä, jonka avulla aivoihin kohdistetaan heikkoa sähkövirtaa kahden pään pinnalle asetetun elektrodin avulla.
Hoitokerta kestää puoli tuntia päivässä. Hoitoa annetaan viitenä päivänä viikossa neljän viikon ajan. Hoidon sivuvaikutukset ovat olleet lieviä, kuten hoidon alussa esiintyvää lievää päänsärkyä tai ihon kihelmöintiä.
– Mitään sellaista ei ole ilmennyt, että hoito olisi sen takia pitänyt keskeyttää, Paavonsalo toteaa.
Myssyhoito on yksi neuromodulaation hoitomenetelmistä. Tällaisten hermoston toiminnan säätelyyn perustuvien hoitojen uskotaan lähivuosina yleistyvän.
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan sähköhoidot vaikuttavat tehoavan masennukseen hyvin.
Neuromodulaatiohoitojen tarkoista vaikutuksista ei ole vielä tietoa.
– Hoidot perustuvat esimerkiksi siihen, että tiettyjä aivojen osia stimuloidaan tai vaimennetaan. Tämä muuttaa aivojen informaatioprosessia tunteiden säätelyn osalta.
Opiskelija on saattanut huomata muutosta parempaan jo muutaman hoitokerran jälkeen.
Minna Paavonsalo
Tasavirtastimulaatio on tällä hetkellä Suomessa yleisin neuromodulaatiohoito. Muista hoidoista magneettikonvulsio saattaa korvata tulevaisuudessa perinteisen sähköhoidon.
Magneettikonvulsiohoidossa potilaalle aiheutetaan sähköhoidon tapaan mielialaa normalisoiva epileptinen purkaus. Purkaus on kuitenkin alueellisesti rajattu.
Uuden hoidon etuna on, ettei se aiheuta sähköhoidon kaltaisia sivuvaikutuksia, kuten muistihäiriöitä.
Myös syväaivostimulaatiolla on saatu maailmalla hyviä hoitotuloksia. Suomessa se on vielä harvinainen.
Jyrki Korkeilan mukaan menetelmä on auttanut potilaita, jotka ovat sairastaneet vaikeaa masennusta 10–15 vuotta.
Operaatiossa potilaan kalloon porataan reiät, joiden kautta kohdetumakkeisiin asennetaan elektrodit. Niihin johdetaan sähköstimulaatiota.
– Tampereella on tehty yksittäisiä tällaisia operaatioita, mutta tällä hetkellä Suomessa ei ole niitä tekeviä henkilöitä, Korkeila sanoo.
Masennuksen hoitoon käytetään myös nukutusaineena tunnettua ketamiinia. Hoidossa potilaan laskimoon annetaan suonensisäisesti ketamiinia 1–3 kertaa viikossa.
Korkeilan mukaan ketamiini-infuusiota voidaan käyttää akuutissa masennuksen hoidossa, kun potilaalla on esimerkiksi itsemurha-alttiutta.
Ensisijaisesti masennusta hoidetaan yhä lääkkeillä ja terapialla. Neuromodulaatio ja ketamiini ovat käytössä vaikeammissa tapauksissa.
Varsinaista psykoterapiaa ei saa julkiselta sektorilta oikeastaan lainkaan.
Jari Lipsanen
– Ne eivät korvaa lääkkeitä ja terapiaa vaan kohdentuvat sellaisiin tapauksiin, kun oireet ovat vaikeita tai vastetta ei ole muuten saatu, Korkeila kertoo.
Suomessa yli 50 000 potilasta käy vuosittain psykoterapiassa masennuksen takia. Lääkkeiden ostotilastojen mukaan yli 400 000 henkilöä ostaa vuoden aikana jotain masennuslääkettä.
Luvut eivät anna todellista kuvaa masennuksen hoidon yleisyydestä. Korkeilan mukaan lääkärit määräävät masennuslääkkeitä myös esimerkiksi unettomuuteen ja kipuihin.
– Masennuspotilaiden osuus lääkemäärästä on korkeintaan puolet.
Korkeilan mukaan moni lopettaa lääkkeiden käytön kolmen kuukauden jälkeen, vaikka hoitosuosituksen mukaan niitä pitäisi ottaa vähintään puoli vuotta oireiden lieventymisen jälkeen.
Lääkkeitä saatetaan käyttää myös liian pitkään liian pienillä annoksilla. Kanta-arkiston reseptitiedoista selviää, että potilas ei myöskään aina osta hänelle määrättyä lääkettä.
Korkeilan mukaan masennuksen esiintyvyys on joka tapauksessa hoidon saamista laajempaa. Hoidon ulkopuolella olevat kärsivät melko lievistä tiloista, ja osalla heistä masennus menee ohi itsestään.
Suurin osa masennuksesta on toistuvaa tai jatkuvaa. Siitä kokonaan toipuvat ovat vähemmistössä, ja 30–40 prosentilla tapauksista masennus on tavalla tai toisella elinikäistä.