Liikunnan ammattilaisena ja valtion liikuntaneuvoston tutkimus, ennakointi ja arviointijaoksen jäsenenä olen, kuten keväälläkin, huolissani tilanteesta. Meillä alkaa olla näyttöä siitä (PubMed sanalla liikunta ja Covid-19 n. 900 julkaisua v. 2020), että Covid-19 aiheuttamat reaktiot yhteiskunnassa ovat johtaneet keväällä maailmanlaajuisesti istumisen lisääntymiseen useammalla tunnilla vuorokaudessa ja myös ruokailun laadun ja ruokailurytmin heikkenemiseen riippuen otoksesta.
On myös näyttöä siitä, että näin ei ole käynyt kaikille kansalaisille, vaan osalla liikunta on jopa lisääntynyt. Paradoksaalista tässä voi olla se, että liikunta on lisääntynyt nimenomaan niillä, jotka jo ennestään ovat olleet aktiivisempia ja hyväkuntoisia jakaen kansalaisia entistä enemmän.
Etenkin ikääntyneillä inaktiivisuuden vaikutukset ovat dramaattiset jo muutamien päivien tai viimeistään n. viikon-kahden passiivisuuden jälkeen (merkittävä lihasvoimatason ja lihasmassan lasku). Yleisesti tiedetään liikunnan myös vahvistavan vastustuskykyä ja terveyttä monin tavoin.
Olisikin syytä tarkasti miettiä, miten koronapandemiaviestintää pitäisi tuottaa, jotta epätoivottuja tuloksia ei saada aikaan kansanterveyden kustannuksella. Olisi myös mietittävä, millaisilla samanaikaisilla toimenpiteillä ja viestinnällä voidaan tehdä terveyttä edistävää eikä heikentävää työtä edistäen esim. kotona tapahtuvaa liikuntaa.
Valtion liikuntaneuvosto on antanut kannanottonsa 21.10.2020 liikunnan harrastamisen jatkuvuuden turvaamisesta, josta ei voi olla kuin samaa mieltä. Kannanotossa sanotaan, että ’viestintää turvallisen liikunnan harrastamisen ohjeistuksesta tulee selkeyttää sekä valtakunnallisesti, alueellisesti että paikallisesti. Oman kunnan tai alueen ohjeistukset turvallisesta liikkumisesta tulee olla kaikkien löydettävissä helposti ja saavutettavasti. Liikuntaneuvosto pitää myös välttämättömänä, että turvallisuusohjeet käydään läpi kaikilla tasoilla ja ohjeita tarkennetaan seuroissa, lajiliitoissa, kunnissa ja yksityisillä toimijoilla sekä ohjeista viestitään aktiivisesti jäsenille, kuntalaisille ja asiakkaille. Lisäksi liikuntaneuvosto kannustaa kaikkia liikkumaan ja harrastamaan liikuntaa aktiivisesti ja turvallisesti myös poikkeusaikana.’
Varmasti kunnilla ja kuntien terveysviranomaisilla on edelleen terästämistä siinä, miten positiivisessa hengessä kannustetaan oikeaan turvalliseen liikkumiseen eri tilanteissa ja eri ympäristöissä.
Kiitosta voi antaa urheiluseuroille ja -yhteisöille, jotka ovat pyrkineet ohjeistamaan harrastajiaan parhaan mahdollisen tiedon mukaisesti.
Liikunta ja urheilu eivät tiettävästi ole olleet merkittävien korona-altistusten ja tartuntaketjujen alkuperäpaikka Suomessa.
Arja Uusitalo, Liikuntalääketieteen Erikoislääkäri, LT, Dosentti, Kunnanvaltuutettu (Kokoomus)