Takana on suuri määrä harjoituksia, repliikkien opettelulle pyhitettyjä vapaa-aikoja, jännityksen mukanaan tuomia unettomia öitä ja sisäänpäin kääntynyttä mieltä, jaksamattomuutta keskittyä muuhun kuin lähestyvään ensi-iltaan. Kehoakin väsyttää, sillä näyttelijälle oma keho on työväline, instrumentti, joka on viritettävä huippuunsa ennen h-hetkeä.
Näyttämötyöskentely määrittyy tyylilajin mukaan ja ohjaajan kokonaisnäkemystä kunnioittaen. Vaatteet viimeistelevät roolihenkilön. Valo- ja ääniharjoituksissa etsitään loppusilauksena näytelmään sopiva valo- ja äänimaailma. Mielessä on vain: kaiken tulee olla kunnossa ensi-iltaan mennessä pienintä yksityiskohtaa myöten.
Kun seisoo yksin esiripun takana jännittyneenä odottamassa näyttämölle pääsyä adrenaliini takoo verissuonissa ja jumputtaa päässä. Hetki on aina vaikein. Näytellessäni työkseni mietin monen muun näyttelijän tavoin miksi seison tässä, miksi en tee jotain muuta työtä.
Sitten voi vain antaa mennä ja rakkaus lajiin roihahtaa taas.
Kun vihdoin pääsee näyttämölle jännitys sulaa lihaksista ja adrenaliini antaa voimaa kohdata ehkä kriittinenkin yleisö. Lopulta on sisällä näytelmän todellisuudessa eikä muuta maailmaa ole. Sitten voi vain antaa mennä ja rakkaus lajiin roihahtaa taas.
Miettiessäni ammattinäyttelijän aikojani en voi kuin ihailla harrastajateatterin väkeä, joka oman päivätyönsä tai opiskelujen ohella työstää näytelmää kohti ensi-iltaa.
Kun kyse on kesäteatterista niin ulkona ollaan pitkiä aikoja niin harjoituksissa kuin esityksissäkin. Kun tämän kaiken tekee harrastuksen nimissä oman työpäivän päälle niin uskallan sanoa, että tietääpähän tehneensä.
Harrastajateatterilla on tapana viedä suurin osa osallistujien vapaa-ajasta ja harrastus vaatii todellista sitoutumista. Mahdollinen rooli täytyy opetella kunnolla ja harjoituksia riittää useita kymmeniä kuten esityksiäkin.
Harrastajateatterit saattavat toimia ponnahduslautana näyttelijän ammattiin, mutta useimmiten ne ovat nimensä mukaisesti harrastuksena tuomassa vastapainoa arkeen. Esitystä varten kaikki tehdään talkootyönä.
Yhteisöllisyys on tärkeä arvo harrastajateattereiden toiminnassa. Suomessa on noin 700 harrastajateatteria.