Jokainen meistä varmasti tunnesyö joskus, mutta mitä tehdä kun tunteisiin syöminen ottaa vallan? Johanna Alangolle kävi näin, ja ylipainosta johtuva kiusaaminen jätti Alankoon syvät arvet.
Vihdin Uutisissa julkaistiin syyskuun alussa ylipainoisen lapsen vanhemman haastattelu. Juttu inspiroi nummelalaista Johanna Alankoa, joka otti toimitukseen yhteyttä kertoakseen oman tarinansa – miltä tuntui kasvaa aikuiseksi ylipainoisena lapsena.
– Kiusaamista oli paljon. Se on muokannut omaa identiteettiä, Alanko sanoo ja toivoo, että asiasta puhutaan.
Alangon kiusaaminen paheni yläasteella ja oli läsnä jokapäiväisessä elämässä. Nimiteltiin milloin miksikin ja verrattiin isoihin asioihin ja eläimiin. Sanat satuttivat.
Opettaja yritti puuttua kiusaamiseen, mutta puuttuminen oli vaikeaa. Opettajan kiellot kaikuivat kuuroille korville, eikä opettaja tietenkään voi olla läsnä kokoaikaisesti.
– Mut lytättiin henkisesti maahan aika monta kertaa päivän aikana. Teinitytölle se oli kova paikka, Alanko sanoo hiljaa, ja toteaa saaneensa lohtua syömisestä.
Hyvänolon tunne tuli siihen aikaan vain syömisestä. Kun ahdisti, piti syödä. Siitä tuli kierre.
– Yhden kerran aloin itkeä ääneen tunnilla. Se oli jokin käännekohta, sillä sen jälkeen ei enää tuntunut niin pahalta, Alanko sanoo.
Tukena nuoruudessa olivat vanhemmat sekä ystäväpiiri, joka hyväksyi Alangon omana itsenään.
Kiusatuille Alanko haluaisi sanoa, että ”pidä pintasi, arvosta itseäsi ja pidä itseäsi tärkeänä”.
Kiusaajille Alangolla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.
– Kävelisin ohi ja hymyilisin. En koe kaunaa, vaikka kiusaaminen onkin jättänyt muhun aika syvät jäljet. Ajattelen, että että kiusaajat on sisältä rumia, Alanko sanoo ja iloitsee nyt siitä, kuinka pitkälle on elämässään päässyt.
Muutama vuosi sitten alkanut elämäntaparemontti pudotti yhdessä vuodessa painoa huikeat 48 kiloa. Myyntiassistenttina Nummelassa työskentelevä Alanko viihtyy nyt elämässään ja työssään. Työn Alanko kertoo olevan niin mukavaa, ettei se oikeastaan edes tunnu työltä.
Koiran kanssa tallustetaan ympäri Nummelaa ja harjua. Elämään mahtuu myös kotijumppaa ja kuntosalia.
– Tein täydellisen elämäntapamuutoksen. Tai ehkä se oli enemmänkin pään sisäinen muutos. Ruoka ei enää hallitse elämääni ja minulla on nyt siihen terve suhde, Alanko sanoo, ja korostaa, ettei halua puhua laihdutuksesta ja pussikeittodieeteistä, vaan siitä, että mielihyvää tulee nyt paljon muustakin kuin ruoasta.
Iloa elämään tuovat työ ja kaverit. Kannustavat vanhemmat ja jopa sadepäivien lenkit koiran kanssa.
Lähipiiri otti Alangon uuden elämän ja hoikistuneen ulkomuodon hyvin vastaan, ja Alanko kertoo halunneensa olla asian suhteen koko ajan avoin. Ylipaino on edelleen tabu, jonka Alanko haluaisi rikkoa.
Liikunta on Alangosta ollut aina kivaa ja Alanko kertoo yrittäneensä koulun liikuntatunneilla aina parhaansa. Arvosanat olivat silti yleensä kutosen luokkaa, ja se harmitti.
– Kun menin lääkäriin valittamaan kipeää nilkkaa tai vaikka flunssaa, niin sain esitteitä ja huomautuksia laihduttamisesta. Kyllä se ahdisti, vaikka ulospäin hymyilinkin.
Alanko kertoo olevansa onnekas, että on välttynyt ylipainon aiheuttamilta vakavilta terveyshuolilta.
– En edelleenkään ole langanlaiha, mutta tyytyväinen itseen juuri tällaisena.